Petoeläimet Kettupillin valinta ja käyttäminen

Kettupillin valinta ja käyttäminen


Kettupillejä on monenlaisia. Tässä on ohjeita miten valita oikea kettupilli kulloiseenkin tilanteeseen ketun metsästyksessä ja miten käyttää kyseistä pilliä.

Eri kettupillit eroavat hyvinkin paljon toisistaan. Keskeisin ero on siinä, että miksi kyseiset pillit houkuttelevat kettua. Kettupillit voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan: pilleihin, jotka matkivat toisen pedon kynsissä olevaa saalista, pilleihin, jotka matkivat saaliseläintä sen äännellessä muuten, kuin hädissään ja pilleihin, jotka matkivat lajikumppania. Hädissään olevan saaliseläimen ääni houkuttelee kettua, koska se toivoo saavansa helpon saaliin varastamalla sen toiselta pedolta. Muuten vain ääntelevän saaliseläimen ääni houkuttelee kettua mahdollisen saaliin luokse ylipäätään ja lajikumppanin ääni houkuttelee kettua joko pariutumisvietin takia tai sen takia, että kettu tulee häätämään kilpakumppanin reviiriltään.


Lähdettäessä valitsemaan käytettävää kettupilliä tai pillin ääntä, on ensin mietittävä mikä on skenaario: ollaanko matkimassa hädissään olevaa saaliseläintä, saaliseläintä ylipäätään, matkitaanko kiimaista lajikumppania vaiko pirullista kilpailijaa. Skenaarion valintaan vaikuttaa luonnollisesti vuodenaika ja metsästysympäristö ja tarkimmillaan se, että tiedetään millaista kettuyksilöä ollaan houkuttelemassa. Valitun skenaarion mukaan voidaan ottaa mukaan tilanteeseen sopivat varusteet, kuten esim. houkutuskuvan ja hajusteet.


Kettupillejä

MID, Nordik Mini, Predator ja Crying Bird.


Eri kettupillien edut ja haitat

Kettupillin valinta vaikuttaa siihen miten kaukaa ja minkälaisia kettuja ja muita petoja se houkuttelee. Äänekkäät kettupillit, kuten jäniksen parkaisuhuutoa matkivat kettupillit houkuttelevat kaukaa. Jänis on kuitenkin ketun mittapuussa iso saaliseläin ja näin ollen vastassa oleva petokin on iso: joko toinen kettu tai vielä isompi peto. Tämä vaikuttaa siihen, että nuoret, sairaat tai muusta syystä arat yksilöt eivät välttämättä uskalla yrittää varastaa saalista toiselta isolta pedolta, eli ne eivät tule pillille. Jäniksen parkaisuääni rajaa siis jo lähtökohtaisesti osan ketuista pois, koska se houkuttelee ensisijaisesti hyväkuntoisia aikuisia kettuja. Pienempiä saaliseläimiä matkivat kettupillit, kuten lintujen hätähuutoa ja myyrän piipitystä matkivat pillit houkuttelevat myös arempia kettuja ja muita petoja. Näiden pillien ääni ei kuitenkaan yleensä ole yhtä kuuluva, kuin jäniksen parkaisuääni. Sama pätee myös kettuja matkiviin pilleihin, näiden ääni ei ole yhtä kuuluva, kuin jäniksen parkaisuhuuto.


Kettupilliä valittaessa on siis päätettävä kuinka kaukaa haluaa houkutella ja haluaako houkutella kaikkia kettuja, vaiko lähinnä parhaassa kunnossa olevia yksilöitä. Valintaan vaikuttaa myös se kuinka kauan haluaa olla samassa passissa ja kuinka paljon hyviä passipaikkoja ylipäätään löytyy. Kaukaa houkuteltaessa ollaan kauemmin samassa passissa, koska ketuilta kestää saapua paikalle. Mikäli hyvät passipaikat ovat vähissä, niin on luontevaa houkutella kaukaa ja olla yhdessä paikassa pidempään passissa. Mikäli passipaikkoja löytyy hyvin ja metsästäjä on valmis liikkumaan enemmän, niin esim. linnun hätähuutoa matkiva kettupilli on hyvä valinta, koska se houkuttelee monipuolisemmin eri kettuja ja muita petoja. Sama pätee ketun haukahduksia, ulvontaa tai muita ääniä matkiviin pilleihin sillä erolla, että ne houkuttelevat ketun lisäksi muita petoja vain mikäli nämä halajavat kettua saaliiksi.


Kettupillien käyttäminen

Hätähuutoa matkivilla kettupilleillä voidaan puhaltaa hätähuutoa hyvinkin tiuhaan, kunhan se vain kuulostaa siltä, että saaliseläin huutaa toisen pedon kynsissä tuskissaan ja peloissaan. Taukojen pitäminen riippuu siitä kuinka paljon metsästäjä itse jaksaa pillittää ja kuinka suoraan ja nopeasti ketun haluaa löytävän paikalle. Mitä tiheämmin kutsutaan, niin sitä nopeammin ja suoremmin kettu löytää äänenlähteen, eli siis metsästäjän (elektronisilla kutsulaitteilla kyseisen laitteen). Metsästäjän passipaikasta ja tuulen suunnasta riippuen on joko hyvä tai huono asia, että tuleeko kettu suoraan metsästäjää kohti (tuulen alta) vai joutuuko kettu hieman harhailemaan ja etsimään äänenlähdettä.


Myyrän piipitystä ja kettujen ääniä matkivilla kettupilleillä puhalletaan harvemmin. Myyrän piipitystä voi matkia tekemellä esim. 3 piipitystä 30 sekunnin välein. Ketun ääniä matkittaessa sopiva väli eri äänille on haukahdus tai pari ja sen jälkeen muutaman minuutin tauko. Haukahduksen tavoitteena on saada toinen kettu haukahtamaan ja tulemaan paikalle, joskin tilanne ei välttämättä johda muuhun, kuin vastahaukahteluun ilman aiettakaan tulla paikalle. Haukahtelu houkuttelee toisia ketuja kiima-aikaan ja kiima-ajankin ulkopuolella kettujen puolustaessa reviiriään. Haukahtelun suurin etu muihin kutsuääniin nähden on se, että metsästäjä saa tiedon ketusta sen haukahtaessa takaisin, joskaan mitään takeita tästä ei ole vaikka paikalla olisikin kettu. Ketun takaisinääntely on kuitenkin tällä menetelmällä huomattavasti yleisempää, kuin muilla kettupilleillä.


Eri kettupillejä ja ääniä voi käyttää myös samalta passilta. Esimerkiksi kohti tulevan ketun voi pysäyttää ampumista varten muutamalla hiiren piipityksellä, riippumatta siitä millä äänellä sitä on aikaisemmin houkuteltu. Jäniksen hätähuudon jälkeen voi vaihtaa myös linnun hätähuutoon tai toisinpäin. Kannattaa kuitenkin odottaa sen verran, että ensimmäisellä äänellä houkuteltavat ketut ehtivät paikalle ennen pillin vaihtoa, jos ne ovat jo tulossa.